Australian kelpie rotuna

1800-luvun puolessa välissä Australiaan Brittein saarilta muuttaneet siirtolaiset toivat mukanaan lampaiden ja nautakarjan paimennukseen käytettyjä koiria. Rodun geeniperimä on siis lähellä työskenteleviä bordercollieita.

Australian olosuhteissa lampaiden ja nautakarjan kasvatus on ollut tärkeä elinkeino. Kuivilla alueilla tarvittiin laajoja laidunmaita, joten eläinlaumojen kasvaessa myös tilakoot kasvoivat hyvin suuriksi, sadoista tuhansista miljooniin hehtaareihin. Näissä olosuhteissa tarvittiin itsenäiseen työskentelyyn kykeneviä, älykkäitä ja kestäviä paimenkoiria.

Koirilla tuli olla voimakas paimennusvietti ja halu tehdä töitä isäntänsä kanssa. Niiden tuli olla luonteeltaan riittävän kovia, jotta ne pystyivät paimentamaan enemmän tai vähemmän villejä karjalaumoja ja äksyjä merinolampaita.

Luonteen lujuudesta ja oma-aloitteisuudesta huolimatta kelpiestä muotoutui vähään tyytyvä, tottelevainen ja helposti koulutettava työkoira. Se on väsymätön työskentelijä, joka jaksaa keskittyä tehtäväänsä säästä ja ulkopuolisista häiriöistä piittaamatta.

Kelpie on jakautunut kahteen rotutyyppiin: workingkelpieen sekä australiankelpieen. Workingkelpieitä jalostetaan paimennustaipumusten perusteella, kun taas Suomessa australiankelpie on ensisijaisesti harrastuskoira. Workingkelpie on ennen kaikkea monipuolinen tilakoira, joka soveltuu niin nautojen, lampaiden, vuohien porojen kuin lintujen paimennukseen. Australiankelpieitä kilpailee menestyksekkäästi agilityssä, tokossa ja PK- sekä pelastuspuolella. Paimennusominaisuudet harrastuspuolen kelpieillä ovat varsin pitkälle menetetty, joten tilakoiraksi WK on ainoa oikea valinta. Kelpieitä on nähty agilityn ja tokon maajoukkueissa ja niillä on voitettu suomenmestaruuksia.

Working kelpielle on tyypillistä hyvä eläintenlukutaito ja kyky itsenäiseen työskentelyyn myös kaukana ohjaajasta, etenkin paddoc-tyyppisillä koirilla. Ne osaavat koota ja kuljettaa ohjaajan luokse karjaa laajoilta luonnonlaitumilta. Yard-tyypin koirilla on erinomainen taito työskennellä rennon itsevarmasti ahtaassa tilassa, mutta ne voivat olla laiduntyössä vähemmän lahjakkaita.

Kelpie muistuttaa luonteeltaan huomattavasti bordercollieta, yksilökohtaiset erot ovat rotueroja suurempia. Kelpieiden joukosta löytyy kuitenkin itsenäisempiä koiria, sillä tästä ominaisuudesta on ollut hyötyä suurilla laidunmailla joissa koiran tulee kyetä tekemään oikeita tilannearvioita ja toimimaan myös kaukana ohjaajasta.

Suomessa kelpieiden rotuyhdistyksenä toimii Suomen Bordercolliet ja Australiankelpiet ry ja paimennusrekisteriä ylläpitää Suomen Paimenkoirayhdistys. Vuoden 2012 alusta workingkelpieitä on saanut rekisteröityä australiankelpieiden joukkoon SKL:n. Paimensukuiseksi eli WK:ksi kelpien tunnistaa siitä, että sillä on Suomen Paimenkoirayhdistyksen (SPKY) ja/tai WorkingKelpieCounsilin (WKC) rekisteröinti lisäksi.